Mitä uutta neurotieteet tuovat johtamisen kehittämiseen?

NeuroLeadershipillä tarkoitetaan neurotieteiden soveltamista johtamisen kehittämisessä. Neurotieteet käsittävät suuren määrän eri tieteenaloja, joiden kiinnostuksen kohteena on aivojen ja hermoston fysiologia, toiminta ja sairaudet. Mielestäni johtamisen kehittämisen kannalta keskeisin yksittäinen tieteenala on sosiaalis-kognitiivinen neurotiede, jonka edelläkävijöitä ovat Matthew Lieberman (UCLA) ja Kevin Ochsner (Columbia University). Toimimme tiiviissä yhteistyössä mm. heidän kanssaan.

Neurotieteellinen tutkimus on edennyt jättiharppauksin viime vuosina. Harva se päivä kuulee tai saa lukea, kuinka milloin minkäkin ilmiön paikka on paikannettu aivoissa. Esimerkiksi rakastumisen kemiaa ja neuroanatomiaa kuvataan ansiokkaasti THL:n Timo Partosen kirjoituksessa. (Kuten Partonen toteaa, luonnontieteellinen mallintaminen ei kuitenkaan kerro läheskään kaikkea itse ilmiöstä.)

Aivojen ”maantiede” ja kemia on jo sinällään kiinnostavaa. Toinen paljon näkyvyyttä saanut aihe on aivojen tehon kasvattaminen: parempaa suorituskykyä yritetään myydä ihmisille mitä moninaisimmin tavoin – Googlesta saa lähes kymmenen miljoonaa osumaa haulla ”brain training”. Menetelmien vaikuttavuus on kiistanalainen. (Putting brain training to the test, Owen & al.)

Toki aivojen(kin) suorituskykyyn voi toki vaikuttaa myönteisesti, ja keinot ovat tuttuja: liiku, syö monipuolisesti, nuku tarpeeksi, kuormita päätäsi sopivasti ja tapaa ystäviä. Lisäksi on lupaavaa näyttöä siitä, että mindfulness on hyvästä monella tapaa. (Examining the protective effects of mindfulness training on working memory capacity and affective experience. Jha & al.)

Aivotutkimuksen jättiaskeleista huolimatta aivoista tiedetään todellisuudessa edelleen varsin vähän. Lisäksi on hyvä pitää mielessä, ettei kartta ole sama asia kuin maasto. Se, että tunnemme (kenties tarkastikin) vaikka rakastumisen biologisen ulottuvuuden, se ei auta meitä saamaan käsitystä tunteen olemuksesta.

Harmiksemme milloin mitäkin on kätevää perustella ”aivoilla”. Asiaa on testattu mm. esittämällä ihmisille väite, että TV:n katselu parantaa matemaattista lahjakkuutta. Kun väitteen oheen laitettiin aivokuva, väite vaikutti uskottavammalta kuin muulla tapaa visualisoituna. (Seeing is believing: The effect of brain images on judgments of scientific reasoning, McCabe & al.)

Johtamisen kehittäminenkään ei ole välttynyt neurotiedeinnostukselta (ja hyvä näin)

Luonnontieteellisellä lähestymisellä on uutuusarvoa, josta ihmiset kiinnostuvat. Asioita, joita on organisaatioissa pyritty edistämään kenties jo vuosia, saadaan ihan eri tavalla nostettua keskusteluun, kun ne on ”todistettu” neurotieteellisellä tutkimuksella. Tämä mielenkiinto itsessään tukee oppimista. Asioiden käsitteellistäminen tekee niistä havainnoitavia, minkä jälkeen niihin voi itse kukin halutessaan vaikuttaa. Sokerina pohjalla: neurotieteisiin vahvasti tukeutuvat työkalut ja menetelmät todella toimivat. Monet asiat ovat intuitiivisesti yllättävän tuttuja, vaikka niihin perehtyisi ensimmäistä kertaa. Tästä kaikesta seuraa, että valmennus saa aikaan hyvän oppimistuloksen ja sitä myöten muutosta arjen toiminnassa.

Huippuyliopistot ja korkeakoulut mukana 

Useat maailman johtavista yliopistoista ja korkeakouluista ovat ottaneet neurotieteiden näkökulman keskeisesti mukaan johtamisen opetukseen. Lue lisää perustajamme David Rockin näkemyksistä Harvard Business Reviewn blogista.

Aivoystävällinen palaute haastaa viime vuosikymmenten johtamisopit

Esimerkiksi työyhteisöjen ikuisuuskysymys, palautteen antaminen, saa uutta syvyyttä kun sitä tarkastellaan myös biologisesta näkökulmasta: miten palautetilanne tukee tai on tukematta ”vastaanottajan” kokemusta statuksesta, ennustettavuudesta, autonomiasta, yhteenkuuluvuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Kaikista näistä osa-alueista löytyy varteenotettavaa tutkimusta, johon nojautuen ”aivoystävällinen” palaute on jotakin ihan muuta kuin mitä useimmat johtamisvalmentajat ovat viime vuosikymmenet opettaneet.

Neurotieteisiin perustuvia mielenkiintoisia sovelluksia on kehitetty mm. valmentavan johtamisen, tavoitteen asettamiseen, suoritusten arviointiin ja muutosten läpivientiin. Oma erityisalueensa on coaching ja sen kehittäminen: coaching kokee muodonmuutoksen, kun siihen otetaan neurotieteellinen lähestyminen mukaan.