Johannan oppimispäiväkirja: Brain-based Coaching Certificate – osa 4
Olen pitänyt BBCC-valmennuksessa siitä, että työskentelemme jatkuvasti itse kullekin henkilökohtaisesti tärkeiden aiheiden parissa. Kukin opiskelija valitsee kuhunkin harjoitukseen aina itselleen ajankohtaisen, teemaan sopivan aiheen, jota työstetään yhdessä toisen opiskelijan kanssa. Näin opimme paitsi valmentamaan muita, myös kehitymme jatkuvasti meille tärkeiden asioiden tiimoilta, opimme miltä valmennettavana oleminen tuntuu, ja opimme jopa valmentamaan itse itseämme.
Johanna Anttila
Kaupallinen yhteistyö
Kevään viimeisissä sessioissa opimme fokuksen ja kognitiivisen kapasiteetin optimoinnista, uusien tapojen muodostamisesta ja ylläpitämisestä sekä palautteesta oppimisen työkaluna.
Olen pitänyt BBCC-valmennuksessa siitä, että työskentelemme jatkuvasti itse kullekin henkilökohtaisesti tärkeiden aiheiden parissa. Kukin opiskelija valitsee kuhunkin harjoitukseen aina itselleen ajankohtaisen, teemaan sopivan aiheen, jota työstetään yhdessä toisen opiskelijan kanssa. Näin opimme paitsi valmentamaan muita, myös kehitymme jatkuvasti meille tärkeiden asioiden tiimoilta, opimme miltä valmennettavana oleminen tuntuu, ja opimme jopa valmentamaan itse itseämme.
Pidän myös siitä, että asiat selitetään kansantajuisesti. Ei tarvitse olla neurokirurgi ymmärtääkseen mitä tarkoitetaan sillä, että tietoista toimintaa ohjaavaa aivokuoren etuotsalohkoa kutsutaan ”aivojen Kultakutriksi”: tämä aivojen osa on erittäin valikoiva ja tarvitsee juuri oikeat olosuhteet, jotta voisimme suorittaa sitä vaativat asiat optimaalisesti.
Miten uusia tapoja ja tottumuksia rakennetaan aivoystävällisesti
Usein opetellessamme uusia tapoja lähtökohta on lopettaa jokin ei-toivottu tapa. Hedelmällisempää on miettiä, mitä aiomme tehdä sen sijaan niissä tilanteissa, kun triggeröidymme toteuttamaan vanhaa tapaamme ja/tai ennaltaehkäisevästi. Tätä tarkoitusta varten opimme käyttämään mm. ”Jos, niin” -toimeenpanoaikomuksia eli lyhyitä ja selkeitä lauseita esim. ”Jos olen juomassa kolmatta kupillista kahvia, käyn sen sijaan lyhyellä happihyppelyllä ulkona.”
Eräs asia, mistä oli hyvä saada muistutus, oli että uusien tapojen opettelusta kannattaa tehdä mahdollisimman mukavaa tai hauskaa. Tällöin uudesta tavasta tulee palkitsevaa ja oikeasti haluamme tehdä sitä. Uuden tavan harjoitteluun tulee keveyttä ja iloa, eikä se tunnu yhtä kuormittavalta. Koin myös hyödylliseksi pohtia ei-toivotun vanhan tavan ja toivotun uuden tavan seurauksia sekä lyhyellä että pidemmällä aikajänteellä ja mihin kaikkiin elämäni osa-alueisiin sillä on lopulta vaikutusta. Tämä auttoi osaltaan luomaan vahvaa motivaatiota pois vanhasta tavasta ja kohti uutta tapaa. Tapojen rakentamisessa on myös tärkeää muistaa, että ei ole järkevää yrittää haukata kokonaista norsua kerralla vaan kannattaa palastella se pieniin, helposti pureskeltaviin ja sulateltaviin osiin. Pienet edistysaskeleet kumuloituvat suuriksi muutoksiksi.
Olen itse havainnut tämän esimerkiksi siinä, että aiemmin saatoin viettää kokonaisia päiviä sisätiloissa käymättä kertaakaan ulkona. Aloin käydä lyhyitä kävelyitä ulkona ja annoin pelkästään ulos menemisen olla jo voitto itsessään. Tein siitä myös eri tavoin itselleni mukavaa: kuuntelin kunkin päivän tunnelman mukaista mielimusiikkia tai mielenkiintoista äänikirjaa tai kävelin hiljaisuudessa ja katsoin, kuuntelin, haistelin, tunnustelin ympäristöäni läsnäolevasti ja hymyillen. Nykyään en voisi kuvitellakaan olevani koko päivää sisätiloissa. Kehoni alkaa nopeasti ilmaista tarvetta päästä raittiiseen ulkoilmaan ja nautin ulkoilusta suuresti.
Uusia oivalluksia tutusta aiheesta
Palautepäivä oli myös avartava. On mielenkiintoista huomata, miten jopa aiheista, jotka luulee tietävänsä voi saada oivalluksia. Jopa asia, jonka jo entuudestaan järjellään tietää, voi yhtäkkiä iskostua mieleen aivan uudella tavalla ja muuntua teoriasta todeksi käytännön tasolla.
Tajusin muun muassa sen, että haluan alkaa pyytää palautetta töissäni sekä työstäni että itsestäni yhteistyökumppanina ja tiimipelaajana. Ensinnäkin, oma näkemykseni on aina rajallinen. Toiseksi, henkilökohtainen kasvu ja kehitys on ollut minulle jo pitkään tärkeä arvo.
Kun pyydän itse palautetta, sitä on helpompaa ottaa vastaan eikä tarvitse spekuloida mitä muut mahtavat minusta ajatella. Palautteen avulla pääsen toteuttamaan itseni kehittämisen arvoa ja kasvattamaan omaa potentiaaliani. Kun pyydän palautetta tietyistä asioista, valikoidusti useammilta erilaisilta ihmisiltä, jotka tietävät kyseisestä asiasta ja joihin luotan, ja kysyn tarpeeksi usein, kasvan ja kehityn paljon nopeammin kuin jos yrittäisin pohtia näitä asioita vain itsekseni. On toki tärkeää valikoida palautteen antajat myös sen mukaan, keneltä uskon saavani arvostavaa, positiiviseen keskittyvää ja myönteistä kasvua tukevaa pohdintaa. Haluan myös itse valmentajana antaa palautetta samalla tavalla.
