Johannan oppimispäiväkirja: Brain-based Coaching Certificate – osa 3
Olen itse alkanut iän myötä arvostaa aina vain enemmän juuri oppimismatkaa. Olen myös oppinut arvostamaan sitä, ettei tällä matkalla ole lopullista päämäärää tai pistettä, jonka saavutettuaan olisi ”valmis”. Olisi hienoa saada olla jatkossa tukemassa myös coachattavien kasvavan itsetuntemuksen matkaa tekemisen matkan ohella.
Johanna Anttila
Kaupallinen yhteistyö
Brain-based Conversation Skills -osion jälkeen olemme siirtyneet etäopiskeluun ja Brain-based Coaching Toolkit -osioon. Kun Skills-osiossa opimme fasilitoimaan yksittäisen coaching-keskustelun, Toolkit-osion aikana opimme pidemmän coaching-suhteen aikana tarvittavia työkaluja.
Olemme keskustelleet mm. siitä mitä kaikkea on tärkeää käydä läpi ja sopia sekä suullisesti että kirjallisesti ennen varsinaisen coaching-suhteen aloitusta. Valmennuksessa on huomioitu hyvin sekä yksilöt, jotka hakeutuvat coachingiin itsenäisesti, että yrityksen kautta tulevat coaching-suhteet. Yritysmaailmaan linkittyvä coaching saattaa aiheuttaa omat haasteensa, jos ymmärrys siitä mitä coachaus on ja ei ole on epäselvä ja jos coachattavan ja yrityksen toiveet coachingille eroavat toisistaan. On erittäin tärkeää, että coachattava saa itse määritellä tavoitteensa coaching-suhteelle. Useimmiten motivoituneiden työntekijöiden tapauksessa nämä tavoitteet ovat myös linjassa yrityksen tavoitteiden kanssa. On erittäin tärkeää avata nämä asiat kaikille osapuolille jo ennen valmennuksen aloitusta väärinymmärrysten ja sitä kautta huonon lopputuloksen välttämiseksi.
Useimmilla coachattavilla motivaatio hiipuu jossain kohtaa coaching-suhdetta ainakin hetkellisesti ja sovittuja tehtäviä jää tekemättä ja / tai tapaamisia perutaan tai siirretään. Valmennuksessa korostettiin, että coachin kannattaa välttää kysymästä, miksi coachattava ei tehnyt tiettyä tehtävää, sillä vastaus on todennäköisesti tekosyy tai hyökkäyksenä koettuun kysymykseen vastaava defenssi. On rakentavampaa tarkistaa ensin, onko tehtävä edelleen coachattavan mielestä tärkeä. Jos on, jatkokysymyksinä voi kysyä esimerkiksi mitä coachattavan pitää tehdä eri tavalla ensi viikolla, jotta tehtävä tulee tehtyä tai miten tehtävää voitaisiin muokata niin, että coachattava saa sen tehtyä ennen seuraavaa coaching-kertaa. Jos sama tehtävä jää tekemättä usein tai coachattava vaikkapa myöhästyy usein coaching-tapaamisista, voi olla hyödyllistä selvittää, onko tämä jonkinlainen kaava coachattavan elämässä. Tällöin voidaan tarkastella, millä muilla elämänalueilla kaava näkyy ja mitä positiivista coachattava saa tehtävän tekemättä jättämisestä tai myöhästymisestä. Itselleni tuli mieleen, että näitä kysymyksiä kannattaa varmasti pohtia myös, jos coachattavan tavoitteena on päästä eroon epätoivotusta tavasta. Vaikka huono tapa aiheuttaakin negatiivisia tuloksia varsinkin pitkällä aikajänteellä, se tuottaa aina myös jotain (usein välitöntä) mielihyvää tai muuta palkintoa tekijälleen. Muuten tekijä ei tekisi sitä. Positiivisen palkinnon tunnistaminen ja samaa palkintoa tuottavan muun tavan luominen voi helpottaa toiminnan pysyvää muutosta huomattavasti.
Jouduin jäämään pois Toolkit-osion toisesta etätapaamisesta siitä iloisesta syystä, että olin synnytyssairaalassa, ja huomasin, että seuraavalla kerralla oli myös poissaolijoita. Pohdin hiukan hymyillen, että nyt taidetaan olla tuossa aiemmin mainitsemassani vaiheessa valmennusta, jolloin motivaatio laskee, ensi-innostus on jo hieman laantunut ja kotitehtävät alkavat monille tuntua työltä. Tässä vaiheessa on helppoa priorisoida muita asioita ennen valmennusta. Tämän yhteyden näkeminen sai minut kysymään itseltäni rehellisesti samat kysymykset, joita coachia ohjataan käyttämään vastaavanlaisissa tilanteissa. Jouduin toteamaan, että olen aloittanut useampia projekteja innokkaana ja vienyt ne tietyllä tavalla loppuun asti, mutta luovuttanut, kun lopputulosta olisi pitänyt alkaa hioa hyvästä erinomaiseksi. Tämä on toteutunut esimerkiksi viimeisimmissä kirjoittamissani käsikirjoituksissa. Tällä toiminnallani olen saavuttanut sen, että en ole kokenut töitäni tarpeeksi valmiiksi enkä ole sen vuoksi pyrkinyt saamaan niitä tuotantoon, joten en ole myöskään joutunut pettymään, kokemaan häpeää tai ottamaan vastaan negatiivista palautetta yleisöltä niihin liittyen.
Kolmas sessio keskittyi tavoitteiden asettamiseen. On hyvä huomata, että tämä jakautuu itse asiassa kahteen matkaan: tekemismatkaan eli siihen mitä saadaan aikaan ja oppimismatkaan eli siihen, millaisia meistä matkan varrella ja matkan avulla tulee, siis miten kehitymme ihmisinä ja miten itsetuntemuksemme kasvaa. Olen itse alkanut iän myötä arvostaa aina vain enemmän juuri oppimismatkaa. Olen myös oppinut arvostamaan sitä, ettei tällä matkalla ole lopullista päämäärää tai pistettä, jonka saavutettuaan olisi ”valmis”. Olisi hienoa saada olla jatkossa tukemassa myös coachattavien kasvavan itsetuntemuksen matkaa tekemisen matkan ohella.
Minulle uusi ajatus oli, että aivojen toiminnan sekä tavoitteiden asettamisen ja saavuttamisen kannalta on hedelmällisintä pitää ajattelu visiosta ja suunnitelmasta toisistaan erillisinä keskusteluina. Tämä perustuu siihen, että niiden prosessoinnissa käytetään eri hermoverkkoja. Keskustelimme samalla kertaa myös monille tutusta SMART-mallista, jossa hyvän tavoitteen määritellään olevan tarkka (spesifi), mitattavissa oleva, saavutettavissa oleva, realistinen ja aikamääritelty. SMART on vuodelta 1981 eli melko vanha malli ja nykyisen aivotiedon valossa se soveltuu parhaiten vision suunnittelun sijaan coaching-sessioiden välillä tehtävien toimenpiteiden suunnitteluun. Brain-based coaching -ajattelussa SMART-mallin A, joka alun perin tarkoitti saavutettavissa olevaa (achievable), on korvattu sanoilla puoleensavetävä, vetoava, innostava/houkutteleva (attractive, appealing, aspirational). Nämä sanat sopivat hyvin vision suunnitteluun, sillä hyvä visio on aina tunteisiin vetoava. Ihmiset voivat motivoitua niin uhasta kuin palkinnostakin, ja hyvä coach pyrkii aina tekemään visiosta tunteisiin vetoavan ja palkitsevan. Testasimme etätapaamisella toistemme kanssa tavoitteiden asettamisessa niin kutsuttua jäävuori-työkalua, joka osoittautuikin oikein toimivaksi. Sain sen avulla selkeytettyä, mikä haluamassani on todella tärkeää ja innostavaa ja muotoiltua tavoitteeni innostavaksi visioksi, jota kohti uskon jaksavani työskennellä pitkään.
